torstai 27. helmikuuta 2014

Highland Park 12 year old

Skotlannin pohjoisin tislaamo Highland Park sijaitsee Orkney saarten pääsaaressa Mainlandissa. Tislaamo on rakennettu kukkulalle saaren suurimman kaupungin Kirkwallin itäreunalla. Nykyiset omistajat ilmoittavat tislaamon perustamisvuodeksi 1798, mutta joistakin lähteistä voidaan päätellä että toiminta on aloitettu jo kolme vuotta aiemmin. James Grant osti tislaamon 1898, joka myi yrityksen eteenpäin Highland Distillerssille vuonna 1935, joten tislaamo kuuluu nykyään Edrington Groupiin. Tislaamossa käytetään edelleen omaa mallastamoa ja myös muut valmistusmenetelmät ovat perinteisiä.

Viskille tyypillistä on voimakas savuinen ja kanerva- tai mallasmainen luonne. Tämä johtuu mallastuksessa käytettävästä turpeesta, joka nostetaan samalta seudulta. Turve on vielä hyvin nuorta, joten siinä kasvaa runsaasti kanervaa.

Jim Murray:n kommenttia viskistä.

"Let's just hope that the choice of casks for this bottling was a freak. To be honest, this was one of my favourite whiskies of all time, on of my desert island drams, and I could weep."
78/100 Nose: 19, Taste: 21, Finish: 21, Body: 19

Highland Parkin 12 yo. pullote on minulle tuttu jo lähes kymmenen vuoden takaa. Eräs lempituotteistani, jota tulee pidettyä viskikaapissa lähes aina. Tällä kertaa en allekirjoita Murrayn lausuntoa muutoksesta huonompaan suuntaan. Mielestäni Highland Park 12 year old on edelleen mainio allrounder-viski, jota pidän mielelläni kaapissa.

Maistellessa vanhaa tuttavaa, huomaa sen tuovan esiin mielikuvia edellisistä maistelukerroista. Ilta rannalla nuotion äärellä hyvässä seurassa esimerkiksi. Mahdollisesti edellä mainittu nostaakin mausta esiin puun savun vahvimmiten.

Väri: Meripihka

Tuoksu: Kanervaa, mausteita ja hentoa savua.

Maku: Voimakkaimmin esiin tulee puun savu ja jotain makeaa, ehkä hunajaa.

Jälkimaku: Pitkähkö, kevyen turpeinen.







- Joonas

Lähteet:


Marc A. Hoffmann - Viski
www.highlandpark.co.uk

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Black Bull 12yo


Duncan Taylor, jonka tuote Black Bull on, ei ole itsenäinen tislaamo, vaan toimii puhtaasti sekoiteviskien tuottajana. Aiemmin yhtiö on toiminut lähinnä viskiteollisuuden välikätenä varastoimalla mm. harvinaisempia viskilaatuja, mutta on siirtynyt myös tuottamaan omia sekoiteviskejään. Tunnetuimmat näistä lienevät Black Bull, The Big Smoke ja Auld Reekie.

Black Bull on Duncan Taylor Companyn tuottama blendiviski. Pääpiirteenä Black Bullin blendauksessa mainitaan olevan tasainen 50/50 suhde jyvä- ja mallasviskisekoitusta. Viralliset sivustot eivät ainakaan avanneet sekoituksessa käytettyjen viskien nimiä sen kummemmin kuin mainitsemalla kyseessä olevan skotlantilaisten.

Black Bull 12yo on palkittu useilla eri palkinnoilla:
-International Wine and Spirit Competition (IWSC) 2011, kultaa 12-13yo sekoitteiden kategoriassa
-World Whiskies Award (WWA), 12yo ja nuoremmat kategorian paras 2011.
-New York International Spirits Competition (NYISC), Pronssia
-Scottish Field Whisky Challenge (SFWC), kultaa sekoitteiden sarjassa, 2011.
-IWSC 2012 ja 2013, Hopeaa "Outstanding" kunniamaininnalla
-yms.

Väri: Punertava, tumma
Haju: Kermainen, voimakas, pihkainen, rusinainen, hedelmäinen
Maku: Suklainen, hedelmäinen, turpeinen vivahde, voimakas
Jälkimaku: lämmin, hedelmäinen, voimakas

Veden lisääminen lisäsi:
Haju: sitrus,
Maku: hedelmäisyys, manteli
Jälkimaku: Rusina,

Black Bull 12yo oli entuudestaan vieras juoma, joskin olin useasti miettinyt että pitäisi ehkä tutustua.
55e hinta ja mittava palkintolistaus sai valinnan varmaksi. Olen jo pidempään etsinyt hyvää blend-viskiä, jota kehtaisi pitää viskikaapissa tasavertaisesti esillä single maltien vierellä, joten ajattelin että Black Bull lienee hyvä ehdokas.

Tuoksusta pistää ensimmäisesti voimakas alkoholi, joka ei kuitenkaan tuki aisteja kuten monissa muissa blendeissä joita olen kokeillut. Black Bull on kuitenkin tynnyrivahvuisena melko voimakasalkoholinen viski.
Tuoksu on loppujen lopuksi melko hienostunut sekoitus kermaisuuden lupausta, hedelmäisyyttä ja itselleni kovin mieluista havumetsän pihkaisuutta.

Maku on tuoksunsa veroinen, lisäten lempeän suklaanmaun, ja muuttaen pihkaisen tuoksun aavistukseksi turpeisuudesta.
Voimakas on ensimmäinen sana, joka muidenkin maistelijoiden mieleen nousi, mutta voimakkuus ei tässä tapauksessa ole missään nimessä huono tai päällekäyvä.

Black Bull 12yo ei ole ansainnut mitalisijojaan turhaan, sillä omasta mielestäni kyseessä on yksi parhaista -ellei jopa paras nauttimani sekoiteviski. Ja saattaapi hyvinkin olla, että Black Bull on ansainnut paikkansa viskikaapistani.








-Tommi

Lähteet:
http://www.iwsc.net
http://www.blackbullwhisky.com
http://www.duncantaylor.com/


lauantai 26. lokakuuta 2013

Longrow – Springbank Distilery

Edellisestä kirjoituksesta onkin jo vierähtänyt tovi. Vaikka viskejä onkin tullut maisteltua ja nuotteja kirjoiteltua ylös ei niistä valitettavasti ole ehtinyt kirjoittelemaan blogiin tarinoita.

Tislaamo:

Springbankin tislaamo sijaitsee Kintyren niemimaan eteläkärjeesä Campbeltownin kaupungissa Longrow Street:llä. Virallisesti tislaamo on perustettu vuonna 1828, mutta omistajaperhe oli jo kolme vuotta aiemmin avannut samalle paikalle tislaamon nimeltä Riechlachan. Toiminta aloitettiin salapolttona, mutta pian tislaamolle myönnettiin virallinen toimilupa.

Tislaamon omistaa edelleen Mitchellin suku. Tislaamo itsessään ei ole 1900-luvun alun jälkeen kokenut suuria muutoksia. Vain tislaamon oma mallastamo saneerattiin ja otettiin uudelleen käyttöön 1990-luvulla.

Campbeltownin seudulla viljellään ohraa varta vasten tislaamon omaan käyttöön. Springbank lieneekin nykyisin Skotlannin ainoa tislaamo, jossa viskin valmistuksen kaikki vaiheet hoidetaan edelleen käsin.

Vuonna 2004 Mitchellin suku avasi myös toisen tislaamon, Kilkerranin, joka myös toimii Campbeltownissa.

Valinta:

Olen kerännyt melko vähän kokemusta Skotlannin alamaiden ja Campbeltownin viskeistä. Aiemmin tullut oikeastaan maistettua vain paria siltä seudulta tullutta viskiä. Alkossa viskivalikoimaa tutkiessani tulikin turistua myyjän kanssa, joka myös osoittautui tämän jalon harrastuksen tukijaksi.

Hänen suosituksestaan päädyinkin sitten vaihtelun vuoksi Islayn rannoilta Skotlannin alamaille. Kuitenkin melko pelokkain tuntein, sillä edellinen maistamani alamaan viski, Auchentoshan Valinch, ei ehkä ollut parhaiten makuuni. Vakuuttelin kuitenkin valintaani hyväksi luvatulla turpeisuudella, jota viskeissä niin kovin arvostan.

Viski itse:

Viskin kuvaus valmistajan mukaan (jälleen englanniksi):

Colour: Light amber with slight olive highlights.

Nose: Very creamy, vanilla custard. The smoke develops gradually, like a slow burning log fire, never overpowering but always reassuring. Our guest taster was reminded of marshmallows toasted on a campfire - crisp on the outside and sticky sweet in the middle!

Palate: Incredibly well balanced - rich and creamy with a slight medicinal hint. The smoke is always present, washing over the palate in waves, like the soft billows of smoke from the kiln.

Finish: The gentle smoke lingers and lingers leaving you yearning for more!
Tästä kyseisestä Longrow pullotteesta en valitettavasti löytänyt Jim Murray:n arviointia tuoreimmasta Whisky Biblestä.

Ensimmäistä kertaa Longrowta tislattiin 1973, se on kahdesti tislattua ja vahvasti turpeista yksimaltaista viskiä. Ensimmäinen tislaus oli kokeellinen, kun tislaamon toimititusjohtaja päätti todistaa, että on mahdollista tehdä Islay-tyylistä mallasviskiä mantereen puolella.

Kokeilu tuotti niin erillaisen viskin, että Longrowta tislattiin jälleen uudelleen muutamaa vuotta myöhemmin ja siitä tuli tärkeä osa Mitchellin portfoliota. Sen vakiintunut tislaaminen alkoi vuonna 1992. Ohra jota Longrown valmistuksessa käytetään on täysin turvekuivattua, joka antaa viskille sen turpeisen ja savuisen aromin.

Pullote ehtikin istua hyllyssäni maistajaa odottamassa melko pitkään. Viime viikonloppuna olikin hyvä hetki korkata tämä juoma pimeän syysillan ratoksi, kun oli koolla joukko hyviä ystäviä, jotka jaloa mallasjuomaa suuresti arvostavat.

Oma (ja ystävieni näkemys) pullotteesta:

Väri: kullankeltainen

Tuoksu: makea, pehmeä, häivähdys savua

Maku: makea alku, savuinen, turpeinen

Jälkimaku: lyhyt, pippurinen, öljyinen

Tämä viski tuli maisteltua ilman nuotteja, jottei saisi ennakkokäsityksiä tuotteesta. Tuoksun vähäinen savuisuus hiukan säikytteli, maussa luvattu savu ja turpeisuus kuitenkin tuli huomattavasti miellyttävämmin esille.

Tuoksussa ja maussa havaittu makeus ilmeisesti osui myös hyvin kohdilleen, kun näin jälkikäteen vertaa kokemusta valmistajan antamiin nuotteihin. Jälkimausta puolestaan olen pitkälti eri mieltä, savu tuntui haihtuvan kovin nopeasti. Joskin olisin toki voinut toisenkin kaadon ottaa.

Varsin kelvollinen pullote. En ehkä uutta pulloa ostaisi, mutta varmasti tilaisuuden tullen kokeilen Longrow –sarjan muita pullotteita ja ravintolassa kohdatessani voisin tätäkin uudelleen nauttia.







-Joonas

Muut maistajat: Tommi, Erno, Hannu, Heikki, Tiina, Markus, Mikko ja Sami

Lähteet:


Mark A. Hoffmann – Viski

torstai 5. syyskuuta 2013

Caol Ila 18 Years Old

(pronounced “Cull Eela”)


Tislaamo


Tislaamo sijaitsee Skotlannissa Islayn saaren itäisellä rannikolla hieman Port Askaigin pohjoispuolella. Pienen lahden rannalla sijaitsevalta tislaamolta avautuu näkymä  naapurisaareen, Juraan. Tislaamo sai nimensä Sound of Islay salmelta, joka on kyseisellä kohdalla voimakkaiden virtaustensa vuoksi vaarallinen.

Ensimmäinen rakennus valmistui vuonna 1846 ja siirtyi vuonna 1863 Bulloch, Lade and Co:n omistukseen. DCL osti tislaamon vuonna 1930. DCL sulautettiin UD yhtiöön ja myöhemmin UDV yhtiöön joten se kuuluu nykyisin alkoholiyhtiö Diageoon. 1970-luvulla tehtyjen uudistusten jälkeen tislaamossa otettiin käyttöön kuusi tislainta.

Pitkään Caol Ilaa sai single maltina ainoastaan paikan päällä vieraillessa, itsenäisiltä pullottajilta tai Italiasta, jossa sitä myös myytiin. Fauna & Flora –sarjan tultua single malttien saatavuus Diageon kautta parani. Caol Ila saavuttikin suuren suosion, jonka ansiosta se lisättiin Classic Maltien joukkoon.

Tislaamossa käytetty ohra mallastetaan edelleen paikallisesti Port Ellenissä. Viskissä käytettävä vesi tulee läheisestä Loch nam Ban –järvestä laskien kristallin kirkkaana purona mereen, kuten aina ennenkin.

Valinta


Islay –saaren viskit ovat pitkään olleet suurimmat suosikkini viskien maailmassa. Voimakas turpeen ja savun sekoitus tuo viskille sitä jotakin, joka on minulle erittäin mieluisa piirre viskeissä. Yksi Caol ilan mielenkiintoisista erityispiireitä on sen merellinen aromi.

Caol Ilan viskeistä ei laajalti ole Suomen markkinoilla saatavilla kuin 12-vuotias ”perustuote”, joten kun koitti mahdollisuus hankkia tätä 18-vuotiasta maistettavaksi oli minun suorastaan pakko tarttua tilaisuuteen.

Viski itse


Viskin kuvaus malts.com:in mukaan (englanniksi):

Appearance: Golden
Nose: Smoky bonfires, then soapy water and wet wool, with a smouldering beach bonfire in the distance. Hints of mineral oil, then wax. Develops scents of burnt pork sausages.
Body: Firm, smooth, light to medium.
Palate: Smooth and mildly sweet start with good acidity and sea salt.
Finish: A lingering, charred, slightly sour finish.

Hieman erikoisemman kuuloisia viskiarvoita, ei kuitenkaan erikoisinta mihin olen törmännyt viskejä maistellessani, erikoisin lienee erään viskin kuvauksesta poimittu ”sukelluspukua”. Vaikka saippuavesi ja märkä villa hieman mietittyvätkin kuulostaa tämä silti varsin lupaavalta Islayn tuotteelta.

Sekä vielä Jim Murrayn arvio:

"Another improvement on the last bottling, especially with the comfortable intergration of citrus. But still too much oil spoils the dram, particularly at the death.
(80/100) Nose 21, Taste 20, Finish 19, Overall balance and complexity 20."

Lyhyt ja ytimekäs arvio, keskinkertaisella tuloksella 80 pistettä Murrayn asteikolla “Good whisky worth trying”, joten ei kun kokeilemaan.

Oma kokemukseni:

Väri: Kullankeltainen.
Tuoksu: Merellinen, Savuisuutta, Märkää villaa.
Maku: Suolainen, hieman hyökkäävä, savuinen, ei havaittavissa sitrusta.
Jälkimaku: Palanut/hiiltynyt, reilun savuinen.

Väri on piirun verran 12-vuotiasta tummempaa. Tuoksun merellisyys ja savuisuus lupaavat herkullisia hetkiä. Vähän jäi mietityttämään tuleeko märän villan tuoksu nenään vain, koska aivot kuvauksen perusteella luulevat sen olevan läsnä. Maistaessa meren suolaisuus ja Islayn savu hyökkäsivät aluksi melko voimakkaasti, mutta pehmenivät hyvinkin nopeasti. Lopuksi suuhun jäi hiiltynyt vaikutelma.

Tällä kertaa en lisännyt vettä viskiini, joten jää nyt kirjoituksesta syrjään veden vaikutukset viskiin. Kyseessä on kuitenkin voimakkaita makuja ja tuoksuja sisältävä viski, joten veden lisääminen voi olla suositeltavaa. Vaikka viski onkin alkoholipitoisuudeltaan melko mietoa.

Merellinen suolaisuus sopii minusta kivasti Caol Ilan savuiseen viskiin. Viskiä maistellessa saatoin todella kuvitella itseni meren rannalla loimuavan nuotion äärelle nauttimaan kesäillasta. Erittäin hyvä viski savuisten viskien ystäville.







- Joonas

Lähteet:         Marc A. Hoffmann - Viski
                     Jim Murray’s Whisky Bibble 2013
                     http://www.malts.com

maanantai 12. elokuuta 2013

Speyburn 10, Highland single malt

Tislaamo
Speyburn on alunperin vuonna 1897 perustettu tislaamo, jonka perustanut John Hopkins omisti silloin myös Tobermoryn.
Historiansa aikana Speyburn on myyty eteenpäin 1916 (ostajana Distillers Company Ltd) ja myöhemmin 1992 Inver House Distillersille, joka yhäkin pitää tislaamoa omistuksessaan.
Inver Housen omistukseen kuuluvat myös Pulteney, Balblair, Knockdhu ja Balmenach.
Speyburnin tislaamo on ollut suljettuna monien muiden tislaamojen tapaan sota-aikaan 1939-1947, jolloin paikka toimi Skottiarmeijan tykistön majapaikkana.


Valinta
Speyburn on hiukan hämmentävä nimi, sillä ensiajatuksen perusteella itsekin muistelin että kyseessä on ehta Speyside viski, mutta kyse on kuitenkin ylämaalaisesta. Joskin tuotteessa käytetään Speysidelta tuotua lähdevettä. Speyburn viittaa myös ainakin omassa mielessäni savuisempaan makuun, mutta missään nimessä kyse ei ole savuisesta viskistä.

Valitsin Speyburnin hyllystä yksinkertaisesti siksi, että haussa oli kohtuuhintainen, ns. ”arkiviski”, jossa olisi jonkinasteista savuisuutta. Hintaahan Speyburnin kymppivuotiaalla oli paikallisalkossa noin nelisenkymmentä euroa, eli halvemmista single malteista on kuitenkin kyse.
Speyburn oli itselleni hämärästi tuttu, sillä muistelin sitä joskus kyllä maistaneeni ja mielikuvani oli, että pidin siitä. Näin ollen päätin varmistaa asian.

Highland viskit eivät ole itselleni kauhean tuttuja, vaikka jokunen niitäkin on tullut maisteltua. Pääasiassahan kiinnostukseni pyörii Islay ja Speyside -puolen tuotteissa, joten Highland oli yksi valintaani vaikuttavista tekijöistä.


Viski Itse
Speyburnin oma kuvaus tuotteesta on seuraavanlainen (englanniksi):

Nose: fresh, clean and aromatic with rich lemony fruitiness.
Colour: Pale gold with amber highlights
Taste: Medium-bodied with delicate, fruity character with hints of toffee and butterschotch. A sweet long lasting finish.

Kuulostaa aika perinteisenkaltaiselta viskikuvaukselta. Alkon kuvaus taisi olla hyvin samanlainen, mutta sisälsi myös huomioni kiinnittäneen huomion hennosta savuisuudesta.

Oma kokemukseni:
Väri: Meripihka, punertava
Haju: voimakas, kermatoffee, pieni savuisuuden lupaus, sherrymäinen
Maku: hiukan sitruunainen, hedelmäinen, hunajainen, mieto savu, aavistuksen kermainen, palanut
Jälkimaku: pitkä, ensimakua savuisempi, makean hunajainen

Huolimatta voimakkaasta alkoholin läsnäolosta, on Speyburn erittäin helppoa juotavaa. Omaan makuuni ehkä jopa hiukan turhankin vaatimatonta. Alkoholin voimakkuus on melkein cask strenght -viskien tasoa, vaikka kyseessä ei ole voimakasalkoholinen viski. Speyburnissa on jotain hivenen irlantilaisviskimäistä, mutta näille tyypillinen kitkeryys loistaa kyllä poissaolollaan.

Pari tippaa vettä avaa kyllä makuja paremmin esiin. Esimerkiksi hedelmäisyyttä joutuu jonkin verran hakemaan, mutta veden kanssa se kyllä avautuu esille. Savuisuus on mukavan häilyvä taustamaku, joka nousee jälkimaussa hiljalleen päällimmäiseksi. Hunajaisuus pitäytyy makuhermoissa varmaan pisimpään, ja antaa täten kuvan hyvinkin makeasta viskistä

Väittäisin, että pari vuotta lisää tynnyrissä, ja Speyburn olisi kyllä erittäin hyvä viski. Nyt se selkeästi jää alle useimpien 12 vuotiaiden, jotka painivat enemmän tai vähemmän samassa hintaluokassa. Kuitenkaan en sano tätä missään nimessä ylihintaiseksi tuotteeksi, vaan suosittelen kyllä lämpimästi -etenkin jos voimakas savu ei ole sinun juttusi. Tämä on myös sellainen viski, jonka avulla on helppo opastaa ystäviä viskien maailmaan.

Hinta-laatusuhde huomioiden, kyseessä on maino illanistujaisviski.






-Tommi